Hiukset, tuo naiskauneudun kruunu. Ah kuinka teitä palvonkaan. Olen valmis maksamaan itseni kipeäksi, kunhan näytätte hyvältä. Näin se vaan menee. Hiukset on se asia, mihin nainen on valmis satsaamaan. Tukka hyvin, kaikki hyvin. Ja kun menee huonosti on ”bad hair day”. Itse en ole oikeastaan koskaan laittanut rahaa tai aikaa hiusteni laittoon, mutta ymmärrän kyllä sen, miten tärkeät hiukset ovat. Monet tuttavani nimittäin uhraavat hiuksiinsa enemmän aikaa ja rahaa kuin mihinkään muuhun. Laittoivatpa aikanaan paljonkin minunkin tukkaa kun en itse jaksanut nähdä vaivaa.

Ehkä kuitenkin hiusten kruunumainen olemus todentui minulle aikanaan Intiassa, kun työskentelin köyhien vanhusten kanssa. Intiassahan hiukset ovat todella tärkeät, ne tekevät naisesta kauniin. Vaikka olisit kuinka köyhä, hiukset pidetään puhtaana ja öljytään joka päivä kiiltäviksi kookosöljyllä. Mitä paksummat ja pidemmät hiukset, sitä kauniimpi nainen on. Äärimmäisessä köyhyydessä elävän naisen viimeinen toivo, on myydä hiuksensa. Itseasiassa Intiassa jopa on eräs ammattiryhmä, joka kerää näitä hiuksia ja myy ne sitten eteenpäin peruukeiksi ja lisäkehiuksiksi länteen. Eräässä kirjassa eräs näistä hiustenkerääjistä tuli hulluksi ja ryhtyi jopa tappamaan jos naiset eivät suostuneet myymään hiuksiaan.

Tein töitä Intiassa ”Kuolevien kodilla”. Eräänä aamuna tulin töihin, ja kohtasin todella surullisia naisia. Eräs oli hakannut päätään kivilattiaan jo tunnin. Kyseessä eivät olleet kuolemankivut, vaan se, että naisten hiukset oli leikattu aiemmin aamulla aivan sängiksi. Kai kyseessä oli täivaaran pelko tai muu, en tiedä varmaksi mikä. Kuitenkin sain huomata, miten suuri merkitys hiuksilla oli, jopa tilanteessa jossa elämää ei montaa viikkoa ole jäljellä. Lakkailimme naisten kynsiä ja laitoimme heille kimaltavia bindejä loppupäivän, jotta he saisivat tuntea itsensä kauniiksi. Silti jotenkin sen päivän jälkeen, monet naisista olivat puhumattomampia kuin ennen. Viimeinenkin osa heidän kauneuttaan oli nyt riistetty.