Pikkuruinen lammas määkii pihamaalla. Emo kuoli karitsaa maailmaan saattaessa ja koko muu lauma sen hylkäsi. Yleensähän orpolapset saavat laumasta uuden äidin, kun joku on samaan aikaan synnyttänyt. Mutta tämä pikku pässi jäi vallan yksin. Mutta onneksi innokkaat lapsiperheet omivat sen kesälemmikiksi. Pepe tuli karitsan nimeksi. Lieneekö tuo johtunut sen mustasta naamanpuolikkaasta? Pienet lampaat tykkäävät maidosta ja sitä Pepe saikin. Tyhjään, pestyyn olutpulloon liitettiin tuttiosa, ja siitä innokkaana Pepe imeskeli tuota korviketta. Niin paljon Pepe maidosta piti, että kun vanhimmat perheenjäsenet iltaisin saunan päälle nauttivat oluet, määki kovaa kuin palosireeni, tuo pihalla nahkaremmin päässä lepäävä karitsa. "Minun maitoani ette juo!" Vapaanakin Pepe sai olla, ja silloin tuli se kiireen vilkkaa katsomaan josko verannan pöydän alle olisi tipahtanut jokin herkku. Innolla Pepeä lenkitimme ja kesän mittaan sitä koitettiin tutustuttaa laumaansa. Eivät vain oikein olisi sitä hyväksyneet, lähinnä olivat hyökkääviä. Syksyn tullen kaupunkilaisten palatessa kotikonnuilleen pääsi Pepekin reissuun...kuulema se otettiin johonkin lampolaan talvivieraaksi. Tai ainakin lapsille niin väitettiin. Monia lemmikkejä on perheessä ollut ennen ja jälkeen, mutta tämä pikku lammas sai suuren osan sydäntämme ja elää muistoissa ikuisesti!